Lavatanssit – suosittua kesäviihdettä

Tanssilavoissa on kyse ulkoilmaan rakennetusta tanssipaikasta, joka voi olla avoin tai ainakin jossain määrin katettu. Tanssilavoja on rakennettu Suomeen jo ainakin 1800-luvun lopulta alkaen. Varhaisimmat tanssilavat ovat olleet kaupunkeihin rakennettuja erilaisten kansanjuhlien tilapäisiä avolavoja. Maaseudulle tanssilavakulttuuri lienee levinnyt ruotsinkielisen Pohjanmaan kautta.

Uudenlaisten paritanssien tanssimiseen tarvittiin tasaista alustaa, mikä yhdessä lisääntyneen nuorisoseuratoiminnan kanssa vaikutti siihen, että lavoja rakennettiin erityisesti toisen maailmansodan jälkeen lähes joka niemeen ja notkoon tai ainakin jokaiseen kylään. Koska tanssilavat ovat alun perin olleet pääasiassa avolavoja, lavatansseja on tanssittu kesäisin. Nykyiset avolavoja umpinaisemmat lavat ja niin sanotut suurlavat mahdollistavat tanssien järjestämisen myös ympäri vuoden, mutta pikkupaikkakuntien kevytrakenteisilla lavoilla toiminta keskittyy yhä kesään. Osa lavojen viehätystä on siinä, että ne on usein rakennettu järven rantaan tai muulle luonnonkauniille paikalle.

Nimitystä lavatanssit käytetään sekä tanssilavoilla järjestettävistä tanssitapahtumista että niissä tanssittavista tanssityyleistä. Yleisimpiä lavatanssin tyylejä Suomessa ovat foksi (foxtrot), tango, valssi ja humppa. Tavaksi on muodostunut, että lavatansseissa soitetaan lisäksi vanhempia perinteisiä tansseja, usein tanhuiksikin määriteltäviä jenkkaa, polkkaa ja masurkkaa. Tanssilavojen ohjelmistot ja tanssityylit toki laajenevat sitä mukaa, kun eri tanssityylejä opitaan tai ne tulevat muotiin. Tällaisia ovat esimerkiksi niin sanotut rock ‘n swing -tanssit eli kädenalitanssit, joita ovat esimerkiksi jive, fusku ja boogie. Myös lattarit, kuten samba, rumba ja cha-cha, ovat tehneet tuloaan tanssilavoille. Koska monilla eri tanssilajeilla on sama tahtilaji, jää tanssiparin päätettäväksi, minkä tanssilajin he yhdistävät kulloinkin soivaan kappaleeseen. Aivan tavatonta ei ole sekään, että tanssityyliä vaihdetaan kesken tanssin esimerkiksi paremmin musiikin tahtiin sopivaksi.

Musiikki ja tanssi-illan kulku

Tanssia säestää illan aikana yleensä yksi orkesteri, mutta esiintyjiä voi olla useampiakin. Tyypillisessä tanssi-illan kulussa orkesteri soittaa yleensä 45 minuuttia kerrallaan ja pitää sen jälkeen tauon, jonka aikana musiikki tulee levyltä. Musiikkia voidaan soittaa levyiltä myös ennen illan esiintyjän aloittamista. Orkesteri rakentaa settinsä niin, että saman tanssilajin kappaleita soitetaan aina kaksi peräkkäin. Tyypillisiä tanssimusiikkiorkesterin soittimia ovat haitari, kitara, basso, rummut ja kosketinsoittimet. Laulun voi hoitaa joko joku orkesterin muusikoista, tai sitten orkesteri voi olla jonkin esiintyjän taustabändi. Suomessa tanssilavoja kiertävät tanssimusiikkiin keskittyneet iskelmätähdet. Erityisen suosittuja esiintyjiä ovat tangokuninkaalliset, jotka tanssilavakeikoilla esittävät tietenkin myös muuta kuin pelkkiä tangoja. Tanssilavoille tullaan ensisijaisesti tanssimaan, joten kappalevalintojen ja sovitusten on oltava sellaisia, että niiden mukana on helppo tanssia.

Tanssiin haku

Perinteiseen tanssilavojen toimintakulttuuriin kuuluu se, että miehet hakevat naisia tanssimaan. Naiset siis odottavat tanssilavan reunoilla rivissä sitä, että joku tulee pyytämään tanssiin. Monista kotimaisista elokuvista ja televisio-ohjelmistakin tuttu kohtaus on se, jossa mies kumartaa naisen edessä tanssiin kutsun merkiksi. Tapana myös on, että pari tanssii yhdessä aina kaksi peräkkäistä tanssia, jotka siis ovat samaa tanssilajia. Sen jälkeen paria mahdollisesti vaihdetaan. Aiemmin tanssilavat olivat tärkeä kohtaamispaikka nuorille aikuisille, ja niiltä ovatkin saaneet alkunsa todella monet parisuhteet. Nykyisin tällainen elämänkumppanin etsintä ei ehkä ole monellakaan tanssijalla pääasiallisena tarkoituksena, vaan tanssista nauttivat pariskunnat tulevat yhdessä tanssimaan ja saattavat tanssia kahdestaan vaikka koko illan. Tanssi on heille paitsi mukavaa yhdessä oloa myös hyvä liikuntaharrastus, jonka parissa pääsee näkemään suosikkiartistejaan.

Naistenhaku ja muita tapoja

Monilla tanssipaikoilla on käytössä myös naisten hakuvuoro, naistenhaku. Hakuvuoroista voidaan ilmoittaa kyltillä tai valotaululla. Myös orkesteri kertoo naistenhaun alkamisesta tai päättymisestä. Käytössä voi olla myös sekahaku, jolloin kuka tahansa voi hakea tanssimaan. On kuitenkin selvää, että täysin riippumatta siitä, kuka on esittänyt tanssiinkutsun, mies vie, eli johdattelee tanssia. Samoin miehen kuuluu kohteliaasti saatella nainen tanssin jälkeen odottamaan seuraavan tanssin alkamista. Monet tykkäävät pitää kiinni näistä perinteistä, mutta toki tanssilavoilla nähdään myös keskenään tanssivia naispareja ja miespareja. Oleellista on se, että pari tietää, kumpi vie. Viejän, siis yleensä miehen, tehtävänä on paitsi johdatella naista tanssin pyörteissä myös huolehtia siitä, ettei pari törmää kehenkään tai mihinkään. Jotta tanssi sujuisi mahdollisimman sulavasti, on myös tapana, että kaikki parit kiertävät tanssilavaa tai -salia vastapäivään ja että nopeimmat tanssijat pysyttelevät ulkokehällä.

Tanssilavoilla tapahtuu

Tanssilavat ovat aikanaan olleet merkittäviä kohtauspaikkoja kaikille lavan lähiseudun nuorille ja miksei vähän vanhemmillekin. 1970-luvulla alkanut diskobuumi veti ainakin osan tanssilavojen yleisöstä muualle. Nykyinen populaarikulttuuri on niin pirstaloitunutta, etteivät tanssilavatkaan ole enää entisen kaltaisia koko kansan kokoontumispaikkoja. Kesätanssipaikkojen määrä onkin viime vuosina vähentynyt, mutta erityyppisiä tanssipaikkoja löytyy yhä joka puolelta Suomea. Tanssilavakulttuuri on ja on ollut kuitenkin niin suuri osa suomalaista elämänmenoa, että sitä on kuvattu myös muun muassa lauluissa ja kirjallisuudessa. Saattomatkoja tansseista muistellaan ainakin kappaleissa Suhmuran Santra ja Emma. Hannu Salaman vuonna 1964 ilmestynyt läpimurtoteos Juhannustanssit on myös saanut vaikutteita tanssilavakulttuurista, vaikka se kuvaakin juhannuksen juhlintaa varsin rujosti. Myös muita tanssilavoista ainakin osittain kertovia romaaneja ja runoja on kirjoitettu. Ihmisten tanssilavakertomuksia on koottu myös arkistoihin, ja niistä on tehty tieteellisiä tutkimuksia.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *