Oopperamusiikki Suomessa

Ooppera on musiikin ja näytelmän yhdistävä näyttämötaidemuoto, jonka pääosassa ovat erityisesti laulajat. Ooppera eroaa tavallisesta näytelmästä siten, että siinä tarina etenee vuorosanojen sijaan resitatiiviksi kutsutulla puhemaisella laululla. Resitatiivien välissä kuullaan lauluja, joita kutsutaan oopperamaailmassa aarioiksi. Usein oopperassa nähdään myös täysi sinfoniaorkesteri. On hyvin tavallista, että oopperassa esitetään muun muassa kahden laulajan esittämiä duettoja, kolmen laulajan tertsettoja sekä neljän laulajan laulamia kvartetteja, orkesterin esittämiä välisoittoja sekä kuorokohtauksia. Suomessa ooppera sai alkunsa jo 1700-luvun loppupuolella ja suuren kansan tietoisuuteen taidemuoto pääsi vajaa 100 vuotta myöhemmin.

Suomalaisen oopperan varhaisvaiheet

Suomen ensimmäinen oopperaesitys nähtiin Turussa tiettävästi vuonna 1768, kun saksalaissyntyisen teatterinjohtaja Carl Gottfried Seuerlingin teatteriseurue teki maassa kiertueen. Myöhemmin 1800-luvulla kansainväliset oopperaseurueet alkoivat kiertää enenevissä määrin, ja Suomessakin nähtiin esiintyjiä muun muassa Tallinnasta, Tukholmasta sekä Pietarista. Ensimmäinen suomalaisin voimin toteutettu oopperaesitys, Gioachino Rossinin Sevillan parturi, sai ensinäytöksensä vuonna 1849. Esityksen taustalla oli joukko helsinkiläisiä harrastelijoita. Ammattimaisia piirteitä kotimainen ooppera alkoi saada, kun Kaarlo Bergbom perusti vuonna 1873 teatteriinsa lauluosaston nimeltä Suomalainen ooppera. Korkeasta taiteellisesta tasostaan huolimatta Suomalainen ooppera lopetettiin vuonna 1879 talousvaikeuksien vuoksi.

Ensimmäinen suomenkielinen ooppera

Suomalaisen oopperan lopettamista seurasi rauhaisa vuosikymmen oopperan saralla, kunnes vuonna 1891 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julisti sävellyskilpailun ensimmäisen suomenkielisen oopperan luomisesta. Teoksen tuli olla suomalaisen säveltäjän tuotantoa ja käsitellä historiallista tai mytologista aihetta. Yhtään oopperaa ei kuitenkaan ilmoitettu kilpailuun vuoden 1896 määräaikaan mennessä. Kilpailu päätettiin järjestää uudelleen vuonna 1897 ja tällöin siihen ilmoittautui ainoastaan yksi teos; Oskar Merikannon Pohjan neiti (1898). Talousvaikeuksien vuoksi oopperaa ei kuitenkaan voitu esittää ja se saikin ensi-iltansa vasta vuonna 1908 Viipurin laulujuhlilla.

Kotimainen ooppera syntyy

1900-luvun alkupuolella järjestettiin Suomessa useita yksittäisiä oopperaesityksiä. Niiden saaman suosion rohkaisemana sai Kotimainen ooppera syntynsä vuonna 1911 muun muassa Edvard Fazerin, Oskar Merikannon sekä Aino Acktén toimesta. Vuonna 1912 Acktén ajautui riitaan johdon kanssa, erosi oopperasta ja perusti Savonlinnan oopperajuhlat. Vuonna 1914 Kotimainen ooppera muutettiin osakeyhtiöksi ja sen nimi vaihdettiin Suomalaiseksi oopperaksi. Vanha venäläinen varuskuntateatteri Aleksanterin teatteri toimi oopperan esiintymispaikkana vuosien 1919 – 1993 välisenä aikana. Suomalaisen oopperan merkittävin taloudellinen tukija oli oopperan johtajanakin toiminut Edvard Fazer.

1900-luvun alkupuoli toi vastustusta ja talousvaikeuksia

Suomen kulttuurielämä kärsi osansa maamme itsenäistymisen, sisällissodan sekä sen jälkeisen poliittisen tilanteen luomista jännitteistä. Ooppera ei saanut juuri lainkaan tukea valtiolta ja jotkin tahot olisivat tahtoneet haudata koko taidemuodon kokonaisuudessaan. Kompromissi rahoitukselle saatiin aikaiseksi vuonna 1926, kun oopperan rahoittamiseksi sallittiin erityiset raha-arpajaiset. Aktiivinen oopperatoiminta jatkui koko toisen maailmansodan ajan, tosin sotavuosina keskityttiin lähinnä suosikkioperettien ja -oopperoiden esittämiseen. Sotien jälkeen ohjelmisto vaihtui varsin konservatiiviseksi. Vuonna 1939 Suomalaisen oopperan johtajana aloitti Oiva Soini, joka luotsasi sen toimintaa aina vuoteen 1952 saakka.

1960-luvun notkahdus

Sotien jälkeen suomalaiset oopperaseurueet alkoivat toteuttaa erilaisia kiertueita ja välit kansainvälisiinkin oopperapiireihin tiivistyivät. Suomalaisessa oopperassa vieraili useita ulkomaalaisia kapellimestareita ja laulajia. Vuonna 1956 Suomalaisen oopperan nimi muutettiin Suomen kansallisoopperaksi ja tyylisuunta muuttui huomattavasti modernimpaan suuntaan. 1960-luvulla ooppera koki Suomessa notkahduksen. Koko vuosikymmenen aikana uusia suomalaisia oopperateoksia esitettiin vain neljä. Vuoden 1967 tapahtumat loivat kuitenkin oopperan uudelle suosiolle vankan pohjan; sekä Oskar Merikannon “Juha” sekä Tauno Pylkkäsen “Tuntematon sotilas” saivat ensiesityksensä ja Savonlinna oopperajuhlat koki uuden syntymisen Beethovenin “Fidelion” sekä Mozartin “Taikahuilun” suosion myötä.

Karvalakkioopperat räjäyttivät oopperan suosion

1970-luvulla suomalainen ooppera koki todellisen läpimurtonsa, kun ensiesityksensä saivat Joonas Kokkosen “Viimeiset kiusaukset” sekä Aulis Sallisen “Ratsumies”. Oopperoiden perinteiseksi koettu sävelkieli sekä kansalliset aiheet synnyttivät kansan keskuudessa nimityksen “karvalakkioopperat”. Karvalakkioopperat olivat helposti lähestyttäviä, aitoja ja raikkaita ja tekivät vaikutuksen niin kotimaiseen kuin ulkomaiseenkin yleisöön. Oopperaa ryhdyttiin 1970-luvulla esittää laajasti myös ulkoilmanäyttämöillä ja harrastetoiminta alkoi niin ikään kasvattaa suosiotaan. Joonas Kokkosen ja Aulis Sallisen teokset saivat Suomessa aikaan valtavan oopperainnostuksen, joka on jatkunut voimakkaana aina nykypäivään saakka.

Suomi on johtava oopperamaa

Parin vuosikymmenen suursuosion jälkeen suomalainen ooppera sai viimein arvoisensa miljöön 1990-luvun alkupuolella. Kansallisooppera muutti tällöin marraskuussa 1993 vihittyyn uuteen oopperataloon ja sen ensimmäisenä esityksenä nähtiin Erik Bergmanin “Det sjungande trädet”. Nykypäivänä Suomi on yksi maailman johtavista oopperamaista. Tähän on ollut vaikuttimena muun muassa monet kansainvälistä mainetta niittäneet kotimaiset oopperalaulajat, kuten Martti Talvela, Karita Mattila sekä Soile Isokoski. Lisäksi nykyään jo kuukauden mittaiseksi venyneet Savonlinnan oopperajuhlat ovat vaikuttaneet suurelta osin suomalaisen oopperakulttuurin vuosikausia jatkuneeseen menestykseen sekä kotimaisella että kansainvälisellä tasolla.

Suomesta löytyy yhä useita oopperasäveltäjiä, jotka ovat keränneet myös kansainvälistä suosiota. Merkittävin ja tähän saakka menestynein ulkomainen tilaustyö on ollut Kaija Saariahon Salzburg Festivalille ja Théâtre du Châteletille vuonna 2000 luoma ooppera “Kaukainen rakkaus”. Toinen Saariahon ooppera “Adriana Mater” sai puolestaan ensi-iltansa Pariisissa vuonna 2006. Tunnettuja suomalaisia oopperakapellimestareita ovat viime vuosina puolestaan olleet muun muassa Mikko Franck sekä Leif Segerstam, joista jälkimmäinen on työskennellyt muun muassa Berliinin Deutsche Operissa, Suomen Kansallisoopperassa sekä Tukholman kuninkaallisen oopperan kapellimestarina.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *